Minä ja tunturikoirani Sapeli

Olipa kerran kaukaisessa maassa
niin kauniissa satumaisessa
Kaksi kulkijaa, vapaina sieluistaan
kaksi rauhaa rakastavaa, toiveita kädet pullollaan
Heidän nimensä Sapeli ja Anna
kuulostaa ihanalta, eikö totta?

Sapelilla päällään valkoinen turkki
apulaisena ennen joulupukin
Oli löytänyt sielunkumppanin
Annasta, jonka sielu oli myrkytetty
Halkaistu kahtia, revitty kuin se olisi paperia
ei enään korjattavissa
Perhonen, joka luopui siivistään liian helpolla
Kuka Annaa voisi enään auttaa?
tätä tyttö rukkaa

Sapeli, pieni valkoturkkinen tunturikoira
löysi Annan ja auttoi tätä tokenemaan
Antoi puolet karvoistaan
ettei tyttö jäätyisi lumeen sankkaan
- Sapeli oli löytänyt sielunsiskonsa

Mitä heille nyt kuuluu?
kysyy ainokaiseni Saima
Katson hymyillen kaukaisuuteen ja huokaan
- he ovat matkalla tuntemattomaan

Tahdon kauas, kauas pois

Tahdon kauas
kauas pois täältä
Jonnekkin, jossa on rauhan kiuas
halutessaan sen saa myös pois päältä
Haluan lämpimään
kylmään
Ihan minne vain, minne veri vetää
Haluan muuttaa mahdollisimman äkkiä
mutta tiedän, että minulla on täällä vielä tehtävä
ystäviä, joita tulee ikävä
- Minun on muutettava Irlantiin!

Sekametelisoppa

Paljonko kello on Afrikassa?
auringon maassa, jossa virtaavat värit hauraat
Miksi me asumme Suomessa?
tuossa kylmässä maassa
joka omistaa neljä vuodenaikaa
Miksi Irlannissa voisi vaeltaa laaksoissa?
hevosella ratsastaa kylmään auringon laskuun
Miksi me pysähdymme kun pitää aivastaa?
emmekö tarpeeksi ole olleet jo paikallaan

Miksei voisi olla jo joulu?

Villasukat puen jalkaan
kynttilöitä sytytän palamaan
Kaakaokupin kermavaahdolla laitan
onneksi tänään ei tarvitse pukea
Rakkaudella päällystän mieleni
sillä puen minun rakkaan mieheni
Tästä puuttuu enään se joulun taika
missä on joulu? olisipa jo sen aika

Miksi me olemme tälläisiä?

Miksi katsomme toisia kieroon?
miksi olemme tälläisiä?
Miksemme voi luottaa toisen hymyyn vienoon?
miksi aiheutamme tahallamme kärsimystä?
Miksei kakkua voi antaa ilman vastapalvelusta?
miksei pinkkikin voisi olla mustaa?

Josset välillä käytä sä mielikuvitusta
voi elämäsi olla kovinkin harmaata

Minun pelkoni

Se juoksee perässä
pelkoni menettämisestä
Se kuroo kiinni päivä päivältä
mutta onneksi minä välillä sen eksytän
Nytkin se meinaa iskeä
mene pois, tahdon elää!

- Eivät ystäväni minua jätä!

Avaa silmäsi ystäväni

Avaa silmäsi ystäväni
huomaa miten ihanaa elämä on
Jos tahdot, voin kohdata kanssasi pelkosi
hukuttaa sen lampeen
Vaikka se raa`alta kuulostaakin
mitä vain, että olisit iloinen