niin kauniissa satumaisessa
Kaksi kulkijaa, vapaina sieluistaan
kaksi rauhaa rakastavaa, toiveita kädet pullollaan
Heidän nimensä Sapeli ja Anna
kuulostaa ihanalta, eikö totta?
Sapelilla päällään valkoinen turkki
apulaisena ennen joulupukin
Oli löytänyt sielunkumppanin
Annasta, jonka sielu oli myrkytetty
Halkaistu kahtia, revitty kuin se olisi paperia
ei enään korjattavissa
Perhonen, joka luopui siivistään liian helpolla
Kuka Annaa voisi enään auttaa?
tätä tyttö rukkaa
Sapeli, pieni valkoturkkinen tunturikoira
löysi Annan ja auttoi tätä tokenemaan
Antoi puolet karvoistaan
ettei tyttö jäätyisi lumeen sankkaan
- Sapeli oli löytänyt sielunsiskonsa
Mitä heille nyt kuuluu?
kysyy ainokaiseni Saima
Katson hymyillen kaukaisuuteen ja huokaan
- he ovat matkalla tuntemattomaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti