Uskallanko?

Uskallanko?
onko minun pakko?
Entä, jos en enään jaksa
tätä maailman kurjuutta
Sanomalehdet koputtavat oven takana
lue pahoja uutisia
Jotkut kerjäävät, että saisivat ruokaa
kuka heitä ruokkii?
Jotkut tuskailevat, vaikka tilillä olisi miljoona
miksei heiltä ryöstää voisi?
Miksei kukaan ajattele enään, että olemme kaikki yhdessä
tässä maailmassa, jossa on niin liikaa vääryyttä
- kaikkihan on korjattavissa, eikö totta?

Minä ja tunturikoirani Sapeli

Olipa kerran kaukaisessa maassa
niin kauniissa satumaisessa
Kaksi kulkijaa, vapaina sieluistaan
kaksi rauhaa rakastavaa, toiveita kädet pullollaan
Heidän nimensä Sapeli ja Anna
kuulostaa ihanalta, eikö totta?

Sapelilla päällään valkoinen turkki
apulaisena ennen joulupukin
Oli löytänyt sielunkumppanin
Annasta, jonka sielu oli myrkytetty
Halkaistu kahtia, revitty kuin se olisi paperia
ei enään korjattavissa
Perhonen, joka luopui siivistään liian helpolla
Kuka Annaa voisi enään auttaa?
tätä tyttö rukkaa

Sapeli, pieni valkoturkkinen tunturikoira
löysi Annan ja auttoi tätä tokenemaan
Antoi puolet karvoistaan
ettei tyttö jäätyisi lumeen sankkaan
- Sapeli oli löytänyt sielunsiskonsa

Mitä heille nyt kuuluu?
kysyy ainokaiseni Saima
Katson hymyillen kaukaisuuteen ja huokaan
- he ovat matkalla tuntemattomaan

Tahdon kauas, kauas pois

Tahdon kauas
kauas pois täältä
Jonnekkin, jossa on rauhan kiuas
halutessaan sen saa myös pois päältä
Haluan lämpimään
kylmään
Ihan minne vain, minne veri vetää
Haluan muuttaa mahdollisimman äkkiä
mutta tiedän, että minulla on täällä vielä tehtävä
ystäviä, joita tulee ikävä
- Minun on muutettava Irlantiin!